7 May 2015

Muumilaastari

Se on jännä, miten päivää tai muutamaa ennen kuukauden typerimpiä päiviä sitä muuttuu helposti ärtyväksi, helposti itkeväksi ja tapaturma-alttiiksi.
Näitä ei siis tapahdu silloin, kun on jo ne typerät päivät. Aina päivää paria ennen.
Okei, ehkä oon vähän ärtynyt ekoina päivinä..

Ärtyvyys ilmenee hyvin siinä, kun esimerkiksi mies kyselee minun mielestä ihan typeriä kysymyksiä.
"Tarvitsetko apua? Onko kaikki hyvin? Pärjäätkö sä?"
Tai sitten se mies menee ja tokaisee jotakin ihan typerää.

Seuraava vaihe laukeaakin helposti kysymyksellä yhdellä noista kysymyksistä.
Eilen tein ruokaa 3 tuntia. Joskus kahden tunnin kohdalla laitoin sipulit aivan liian aikaisin pannulle. Se alkoi ärsyttämään ja harmittamaan.
Sitten se mies tuli paikalle. Kerroin sille miten mokasin, se toi palan kurkkuun. Mies halasi ja sanoi että ei se haittaa. Meinasin alkaa itkemään.
Viimeksi taisin itkeä, koska mies kysyi että mikä oli vikana hänen ottamissaan kuvissa, joista en pitänyt. En siis antanut vastauksia, aloin itkemään.
Miten meni noin omasta mielestä?
Ruoka ei muuten mennyt pilalle.

Kolmas vaihe, tapaturma-alttius, on monesti tullut esille tiskatessa. Olen joko onnistunut viiltämään itseäni veitsellä tai tuhoamaan jotain (ja satuttamaan itseni samalla).
Eilen hajosi lautanen kun pesin vuokaa.
Myöhemmin saunassa viilsin muoviämpärillä pikkusormeni nahan rullalle.


On se vaan oikeasti jännä miten kehon sisäiset tapahtumat vaikuttavat kaikkeen. Eikä tämä nyt ole semmoista "nyt saan kiukutella kun on se aika kuusta". Se vaan.. tulee.

No comments:

Post a Comment