8 August 2014

You gave me three cigarettes to smoke my tears away

Viimeyön uni:
Seikkailin Hervannassa.
Valintatalon ja R-kioskin kulmalla oli vielä kahvila, jonka nimeä en kyllä muista.
Kahvila oli siis ihan siinä kulmassa, missä tällä hetkellä R-kioski.
Menin kahvilaan, siellä oli omistaja, kaksi tarjoilijaa (mies ja nainen) ja asiakkaita.

Tämä miestarjoilija tuli sitten mun luo, ja kysyi mitä haluan.
Mulla oli jo jotain ruokaa naaman edessä, en muista miksi.
Mies hymyili minulle leveästi ja ihaillen.
Pyysin jotakin halpaa.
Mies tuli ja toi minulle muutaman ranskalaisen.
Kysyin, paljonko maksaa.
Mies vain hymyili, laittoi sormensa suun eteen ja kuiskasi ettei mitään, paitsi pusun jos saisi.
Annoin hänelle pusun. Hän oli ihastunut minuun.

Syödessäni naistarjoilija vilkuili minua vihaisesti ja puhu jotakin paikan omistajalle (nainen).
Omistaja oli puhelimessa, kun lähdin. Naistarjoilija mulkaisi minua pahasti ja sanoi "Ei tarvitse sitten tulla takaisin."
Olin täysin kysymysmerkkeinä.

Kävelin siskoni kanssa läheisessä metsässä, mikä oli täynnä kuivia olkia.
Siskoni sitten kertoi, että kyseisen kahvilan miestarjoilijan huhutaan myyvän kahvilassa LSD:tä.
Jatkoimme kävelyä, ja olin paljain jaloin, syystä tuntemattomasta, ja huomasin maan olevan täynnä pökertyneitä kimalaisia.
Matkaa ei voinut jatkaa astumatta raukkojen päälle.
Tietenkin kimalaiset alkoivat pörräämään ympärillä vihaisesti ja juoksin vain nopeasti paikalta.

Tässä välissä, tai jo metsässä ollessa, kahvilan omistaja soitti minulle, ja kysyi, että myikö kyseinen miestarjoilija minulle LSD:tä. Sanoin että ei, vaan että hän tarjosi ilmaiset ruuat pusua vastaan, koska on ihastunut minuun. Asia oli sillä ok. Taustalta kuului vihaisen naistarjoilijan syytöksiä ja väitteitä. Luultavasti mustasukkainen, mietin.

Menin läheiseen kerrostaloon, en tiedä mitä siellä tein.

Seuraava mitä muistan, on että juoksin alasti Hervannan keskustassa.
Juoksin kerrostaloihin, hypin parvekkeelta maahan parkour-meiningillä, juoksin.
En tiedä mihin olin edes matkalla ja mihin vaatteeni jäivät, kotiin silti luultavasti suuntasin.

Ja tässä oli yksi viimeyön unista.
Kyllä, ne ovat aina yhtä pimeitä.

1 comment: