30 August 2014

It wasn't so hard to cross that street after all

Välillä mä mietin, että onko nyt oikeasti, vihdoinkin mun aika olla onnellinen.
Voiko tämä olla todellista?
Voiko elämä vaan antaa näin paljon hyvää?

Mulla on omat ennakkoluuloni, mutta onko se muka yllättävää.
Aina kun mä olen saanut olla onnellinen, se on viety multa pois.
Onnellisuus.
Aina elämä antaa, kivasti antaa mun velloa siinä hetken jos toisenkin.
Sitten se päättää, että "nope, ei, ei ikuista onnellisuutta sulle."

Mutta ehkä siltä on vain jäänyt lause kesken.
"Ei ikuista onnellisuutta sulle, tänään."

Joskus mä uskon kohtaloon.
Joskus mä haluan uskoa sellaiseen asiaan, joka johdattelee oikeille teille.
Lainatakseni viisasta John Lockea, "Everything happens for a reason."

Siihen mä uskon, kaiken tarkoitukseen.
Kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, on tarkoitettu menevän juuri niin.
Tai ainakin niin mä haluaisin kovasti uskoa.

Maailma on niin paska paikka, että välillä mietin kohtalon olevan vittumainen.
Ja typerä, koska se antaa kaiken paskan tapahtua.
Mutta sateen jälkeenhän paistaa aurinko, eikö?

Oh well..
Miksi nämä ajatukset tulee aina öisin?

Kyllä mä uskon, että nyt on mun aika olla vähän pidempään olla onnellinen.
Kohtaloon uskomisesta en ole ihan niin varma.

28 August 2014

They see me rollin' they hatin'

Mä tuossa järkeilin, että mitähän helvettiä mä alan sitten kirjoittamaan tänne, kun mun ajatukset alkaa lyömään tyhjää.
Tai siis, sitten kun mun päässä ei ole muuta kuin kukkasia, sateenkaaria ja yksisarvisia.
En mä nyt aina jaksa kirjoittaa siitä, kuinka onnellinen olen ja kuinka hyvin asiat ovat.
Ja kuulumiset, kertomukset mitä olen tehnyt ja missä olen ollut, ovat helvetin tylsiä.
Ainakin mun mielestä.

Mä kysyn ihan mielenkiinnosta; mitä te haluaisitte?

Ehkä mä sitten vaan lisäilen nättejä kuvia jos ja kun ei ole mitään sanottavaa.

Jos unet olisivat totta, mä en olisi tässä

Aivot ei toimi.
Mä en saanut viimeyönä oikein unta.
Taas jotenkin mennyt tilanne siihen, että uni ei vain tule.
Ja jos se tulee, se ei ole läsnä kauaa.

Pimeitä unia myös on, ja ne muistaa helposti, koska heräilee jokaisen unen välissä.
Mä näin yksi yö unta Kankaanpäästä.
Sitten unessa mä mietin, että miksi mä olen mun unessani Kankaanpäässä kun mä voisin olla vaikka murun kanssa, koska hänen vieressään nukuin.
Ja sitten herätin itseni unessa, koska en halunnut olla Kankaanpäässä.
Mitä vittua nyt taas hessu?

Näin myös yksi yö kaksi ahdistavaa unta.
Joku voisi luokitella ne jopa painajaisiksi, mutta.. ne vain oli unessa ahdistavia.
Aamulla oli vähän hämmentynyt olo, mutta ei muuta.

Ensimmäisessä oli demoneita, joilla oli pelottavat silmät.
Ainakin sillä yhdellä.
Ja ne demonit teki kaikkensa, että he voisivat tappaa minut ja kämppikseni.
Eivät onnistuneet.

Heräsin hetkeksi.

Toinen uni alkoi tosi mukavasti.
Asuimme kämppikseni kanssa järkyttävän isossa ja sokkeloisessa kartanossa kaksin.
Luonamme oli kylässä monen monta ihmistä, mm. muru.
Meillä kaikilla oli hauskaa ja mukavaa.
Jossain vaiheessa muru muuttui ihan eri näköiseksi.
Eräs vieras alkoi jahtaamaan minua ympäri taloa, aikeissa raiskata minut.
Hän sai minut kiinni..

Ja heräsin.

26 August 2014

I'm a sad sad man

Sä teet mut onnelliseksi.
Mä niin rakastan sun hymyä.
Ja sitä, että sä saat mut hymyilemään aidosti.
Ja mä jopa pidän siitä hymystä.

Mä en oikein enää tiedä, tykkäänkö mä susta vai en.
Sä saat mut epäilemään kerta toisensa jälkeen mun onnellisuutta.
Sä kyseenalaistat mun onnellisuuden.
Mä pidän siitä, että sä puhut suoraan.
Silti, sä sait mut taas kyseenalaistamaan mun tämän hetkisen elämän ja onnellisuuden.
Mene pois.
Älä vaikuta mun elämääni enää.
Ainakaan näin vahvasti.
Sä kuulut menneisyyteen.

Silti, mä hautaan mun kyseenalaistamiset.
Mä en aijo toistaa sun sanoja mun päässäni.
Mä hautaan sut kaiken sen mukana pois.

En voisi silti onnellisempi olla.
Mulla on nyt hyvä olla, täällä, elää omaa elämääni niinkuin mä haluan.

On surullista, kuinka suuresti mä vieläkin haen sun mielipidettä asioihin, ja annan sun mielipiteiden vaikuttaa mun elämääni.
Jos ei nyt enää, koskaan.

17 August 2014

Some things, they stay the same

Chilifestit takana, jee.
Perjantaina tuli maisteltua chiliolusia ja chilejä.
Naga Morichiakin tuli maistettua, 5/5.
Harmitti, kun ne loppui ja en keriinnyt niitä ostamaan. ;_;
Olisin vienyt veljelle yhden tuliaisiksi.
Noh, tuli ostettua savuhabanerosuolaa ja napalminalleja.


Oli kiva viikonloppu. Tuli painittua, näytettyä portsarille keskisormea (tiedän, hyvin aikuismaista) ja tapasin myös uusia ihmisiä.
Huomenna löydän itseni maailman ihanimman miehen sohvalta.
Ja loppuviikosta Kankaanpäästä, vapiskaa.

11 August 2014

I am not your enemy

Olen tässä muuten yrittänyt syödä vegaanisti.
Ihan siis puhtaasti vegaanisti, en vegetarisesti.

Mua on koeteltu, ja joskus on ollut tilanteita, kun on ollut pakko syödä lihaa tai eläinkunnan muita tuotteita.
Ei kyllä koeteltu sinänsä hirveästi. Ihme ja kumma, en ole kaivannut juustoja tai lohta..
Onneksi kotona ollessaan voikin nirsoilla ja syödä mitä haluaa.
Ehkä parasta yksin asumisessa.
Mutta en mä asu yksin, silti, periaatteessa.
Koska ei kämppis mun suuhun ruokaa kaada.

Voin muuten suositella: Vanilja-soijajuomaa + kaakaojauhetta.
Taisin nähdä taivaan.
Vaikka näkee sen kun menee parvekkeelle, huehue.


Mun mielestä on kiva ja hienoa syödä vegaanisti.
Tämä ei silti ole minulla kuin ihan hetkellistä.
Otan ruokavaliooni mukaan ainakin kalan.

Mukava puhua lyhyillä lauseilla.
Kuulostaa vammaiselta.
Näyttää ihan kivalta.

Tänään pitkästä aikaa saunaan rentoutumaan.
Olen sen ansainnut puunaamalla koko kämpän.
Jopa parvekkeen.

Peace out bitches. ~

10 August 2014

Kuoleman kädessä värisuora

Mä haluaisin kaiken
ja en mitään.
Mutta tällä hetkellä mä haluan vain nauttia tästä hetkestä ja tästä olotilasta.
Älkää viekö sitä multa pois.

Tuommoisen tuotin päässäni viimeyönä.

Mun olotila on :3
Jos sitä voi hymiöllä kuvailla.
Mä voisin vain kylpeä tässä ihanassa tilassa.
Sun kanssa.

Voi kun vaahtokylpy olisikin kiva sun kanssa.
Tai no..
Mikä ei olisi kivaa sun kanssa?

8 August 2014

You gave me three cigarettes to smoke my tears away

Viimeyön uni:
Seikkailin Hervannassa.
Valintatalon ja R-kioskin kulmalla oli vielä kahvila, jonka nimeä en kyllä muista.
Kahvila oli siis ihan siinä kulmassa, missä tällä hetkellä R-kioski.
Menin kahvilaan, siellä oli omistaja, kaksi tarjoilijaa (mies ja nainen) ja asiakkaita.

Tämä miestarjoilija tuli sitten mun luo, ja kysyi mitä haluan.
Mulla oli jo jotain ruokaa naaman edessä, en muista miksi.
Mies hymyili minulle leveästi ja ihaillen.
Pyysin jotakin halpaa.
Mies tuli ja toi minulle muutaman ranskalaisen.
Kysyin, paljonko maksaa.
Mies vain hymyili, laittoi sormensa suun eteen ja kuiskasi ettei mitään, paitsi pusun jos saisi.
Annoin hänelle pusun. Hän oli ihastunut minuun.

Syödessäni naistarjoilija vilkuili minua vihaisesti ja puhu jotakin paikan omistajalle (nainen).
Omistaja oli puhelimessa, kun lähdin. Naistarjoilija mulkaisi minua pahasti ja sanoi "Ei tarvitse sitten tulla takaisin."
Olin täysin kysymysmerkkeinä.

Kävelin siskoni kanssa läheisessä metsässä, mikä oli täynnä kuivia olkia.
Siskoni sitten kertoi, että kyseisen kahvilan miestarjoilijan huhutaan myyvän kahvilassa LSD:tä.
Jatkoimme kävelyä, ja olin paljain jaloin, syystä tuntemattomasta, ja huomasin maan olevan täynnä pökertyneitä kimalaisia.
Matkaa ei voinut jatkaa astumatta raukkojen päälle.
Tietenkin kimalaiset alkoivat pörräämään ympärillä vihaisesti ja juoksin vain nopeasti paikalta.

Tässä välissä, tai jo metsässä ollessa, kahvilan omistaja soitti minulle, ja kysyi, että myikö kyseinen miestarjoilija minulle LSD:tä. Sanoin että ei, vaan että hän tarjosi ilmaiset ruuat pusua vastaan, koska on ihastunut minuun. Asia oli sillä ok. Taustalta kuului vihaisen naistarjoilijan syytöksiä ja väitteitä. Luultavasti mustasukkainen, mietin.

Menin läheiseen kerrostaloon, en tiedä mitä siellä tein.

Seuraava mitä muistan, on että juoksin alasti Hervannan keskustassa.
Juoksin kerrostaloihin, hypin parvekkeelta maahan parkour-meiningillä, juoksin.
En tiedä mihin olin edes matkalla ja mihin vaatteeni jäivät, kotiin silti luultavasti suuntasin.

Ja tässä oli yksi viimeyön unista.
Kyllä, ne ovat aina yhtä pimeitä.

7 August 2014

You can do this

Pitkästä aikaa kaikki tuntuu oikealta.
Kaikki tuntuu olevan hyvin.
Olen taas onnellinen.

Tästä voin vain kiittää yhtä ihanaa ihmistä.
Mä todella toivon, että sä et ole kuin kaikki muut.

Välillä mä mietin, miksi mun onnellisuus on vahvasti sidonnainen toisiin himisiin.
Mulla on syvä viha-rakkaus -suhde ihmisiä kohtaan, selvästi.

Eräänä yönä mun hymy oli korvissa.
Pysyvästi.
En meinannut saada nukuttua, kun hymyilytti niin paljon.
Mikäs siinä kuunnellessa ihanan ihmisen ääntä rauhallisessa tilassa.

Mikä tämä lämpö on sisälläni?

Don't you cry no more

Mulla on liikaa rakkautta jaettavana.
Ainakin mä eräänä yönä tulin siihen tulokseen.
Yritän hirveästi jakaa kaiken kissalleni.
Se ei riitä.

Mä katson tätä elämää niin erilaisesta näkökulmasta kuin moni muu.
Ei ihmekkään, ettei moni ymmärrä minun ajatuksen juoksuani.
Ehkä juuri siksi te kaikki vain leikitte.
Te ette osaa käsitellä tätä kaikkea mitä minussa on.

Jotenkin vähän naurattaa nämä mun surkuhupaisat, tekotaiteelliset tekstit.
Saa nauraa, nauran itsekin.


2 August 2014

Verinen kertakäyttöhaarukka

Miksi ihmiset vaan kyylää, mutta ei kommentoi?
Miksi ihmiset eivät vastaa viesteihin?
Kyllä mä näen, että sä olet saatana lukenut sen viestin.
Ihmiset on ärsyttäviä. Vihaan.
Mikä kaikkia vaivaa?


Mikä mua vaivaa?