18 July 2014

Me versus me has always been my biggest fight

Mä kävelin tuossa bussipysäkiltä kotiin ja tietenkin uppouduin omiin ajatuksiini.
Musiikki pauhasi korvissa, ja mä vain mietiskelin seuraavaa skenaariota:

Taustalla soi rauhallinen musiikki, nojaan parvekkeen kaiteeseen ja ihailen kaunista, rauhallista maisemaa.
Yhtäkkiä tunnen, kuinka kädet sivelevät kylkiäni ja siirtyvät halaamaan minua.
Pää siirtyy lepäämään olkapäälleni ja painautuu omaa päätäni vasten.
Tunnen lämpimän ja rauhallisen hengityksen ihollani.
Kädet rutistavat minua tiukempaan syleilyyn.
Sivelen sormillani ympärilläni olevia käsivarsia ja kuuntelen rauhallista hengitystä hymyillen.
Tunnen olevani rakastettu.

Olisin melkein voinut alkaa kyynelehtimään kävelymatkalla.
Varsinkin erästä ihmistä tuohon kuvitelleena.
Siihen en sortunut, katsotaan sitten yöllä.
Olen vain liian kipeä hellyydestä.
Ja ehkä vähän rakkaudesta.

Kaipaan jotain, mistä voin vain unelmoida.
It's never gonna happen. I feel it in my guts.


2 comments:

  1. Läheks mun kaa Kuopio RockCockiin huomen jos sin myydään viä lippui? Kyydin saat ilmaseks, mut liput saat maksaa ite :P

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sori, ei pääse. :( Oon menossa Kankaanpäähän tänään. Olis kyllä voinut olla kiva. :)

      Delete