25 October 2014

What's this? There's white things in the air

Ihan turhuuttani ja tylsyyttäni ajattelin listata muutamia joululahjatoiveita.
Multa siis kysyttiin muutama viikko takaperin, mitä mä haluaisin.
En osannut vastata.
Kuten en osaa vastata liian yllättäen esitettyihin kysymyksiin.
Nyt kun olen miettinyt, niin tiedän.

Samsung Galaxy Note Edge
Tätä mä yritin ennakkotilata tuossa yksi päivä; menetin hermot ja aloin itkemään. Oikeasti. Vitutti niin jumalattoman paljon. I know, puhelimen tähden.
Tätä mä oikeasti tarvitsisin. Minun ensimmäisen sukupolven Noteni vetelee aikalailla viimeisiään. Välillä menee niin hermo, kun mikään ei toimi.
Mä ihastuin tähän puhelimeen heti ensisilmäyksellä. Silloin kun siis se esiteltiin, ja Note 4 myös. Valitettavasti silloin oli ilmoilla tieto, että Edge ei saavu Suomen markkinoille. Olisin melkein voinut kyyneleen tirauttaa (taisin kyllä asiasta aika paljon poikaystävälleni avautua). Päätin sitten, että Note 4 that is. Sitten kuulinkin, että kyllä, Edge tulee Suomeen. Hypin riemusta, olin valmis tekemään kaikkeni saadakseni kyseisen kapineen, mutta ei. Kun ei mikään voi vain toimia. Siksi joululahjatoive.
Oi kyllä, puhelimesta voisi vuodattaa vaikka meren kokoisen tekstin.

Ompelutarvikkeita
Taustatarinana voisin kertoa, että olen pienestä asti halunnut olla muotisuunnittelija. Ala-asteelta asti piirtelin vihkoihin luonnoksia vaatteista. Olen muutenkin kiinnittänyt paljon huomiota vaatteisiin ja pukeutumiseen. Muotia en seuraa pukeutumistani miettien, mutta kyllä sieltä aina löytää jotain inspiraatioita päähänsä.
Tässä nyt kun on uusi mahtava suhde ollut aluillaan, olen saanut lisää inspiraatiota toteuttaa itseäni luovilla tavoilla. Ompeleminen on yksi niistä. Minulla on nytkin monen monta visiota päässäni, monen monta luonnosta. Tosin kaikki vielä aivoissani. Haluaisin nyt alkaa toteuttamaan näitä päästäni pursuavia ideoita, ja ehkä jopa joskus tulevaisuudessa tienaamaan näillä visioilla, who knows!
Mutta tietenkin tähän tarvitaan myös

Ompelukone
Kun minulla ei kerran ole ompelukonetta ollut, olen joutunut raahaamaan kankaani, luonnokseni ja korjattavat vaatteet sadan kilometrin päähän isälleni. Turhauttavaa, eikös. Helpompaa olisi tulevaa ja kaikkea ajatellen, että minulla olisi ikioma rakas ompelukone, jota voisin sitten paijata ja polkea.

Sovitusnukke
Kyllä, ja tämä mieluiten minun kokoisenani (melkein voisin tämän kyllä itsekin tehdä, koska kallis). Kerran kun vaatteita alan itse tekemään ja kaavoittamaan, olisi sovitusnukke todella iso helpotus. Ja kun kerran aluksi alan itseäni varten renttuja tekemään, se olisi mahtavin asia ikinä, kun se olisi juuri ja melkein saman kokinen kuin minä.
Olen ehkä liikaa katsellut Muodin Huipulle -sarjaa, silloin kun katselin joskus televisiota.
Mutta ah, oma sovitusnukke, miettikää kuinka paljon se säästäisi vaivaa ja aikaa!

(Rahaa)
Heh, kuka ei rahaa toivoisi.. Varsinkin työttömänä. Rahaa toivoisin ehkä puhelinta varten (koska tiedän, että se on aivan liian kallis minulle sekä jokaiselle, jolta tulen jouluna lahjan saamaan), tai sitten ihan ruokaa, vaatteita ja kaikkea muuta varten. Luultavasti menisi säästöön.

Olisihan sitä muutamia muitakin (ehkä vähän ylivedettyjä, kuten on tuo puhelinkin mmmmhh) joululahjatoiveita, mutta ne jätän suosiolla pois listalta. Kuten uusi kameran runko (vaikka 7D tai 5D..) ja muutamat kivat objektiivit ja vaikka vähän merkkirenttuja ja sen sellaista.

Ajatuksissani ei nyt tällä hetkellä ole muuta.

20 October 2014

Mul on kaikki hyvin tänään

Hellurei pitkästä aikaa!
Kirpparipostausta isken myöhemmin tulille, malttakaa odottaa. ;)

Elämä on kyllä jännää, ja ihanaa.
Mä en kaipaa lihaa.
En tipan tippaakkaan.
Maitoakaan en käytä kuin pakosta (leivokset ja ruoka jos jonkun muun tekemää ruokaa syö, sama kananmunissa).
Mä myös lopetin sokerin ja herkkujen suurkulutuksen (kyllä, se lähtee aina minulla käsistä).
Kerran viikkoon on herkkupäivä, mihin sisältyy sipsit, karkit, kaikki makeiset, jäätelöt, ja ennen kaikkea alkoholi.
Mietin aluksi, että kerran kahteen viikkoon tai kerran kuukauteen, mutta nyt kun yksi herkkupäivä on takana, niin jotenkin viikko tuntuu pitkältä ajalta.
Vaikka sitä se ei todellakaan ole.

Muutoksia muutoksia siis.
Eikä siinä vielä kaikki.
Mä ajattelin yhden blogipostauksen ja muutaman artikkelin jälkeen kokeilla sellaista asiaa kuin rintaliivitön elämä.
Kyllä, ja vielä talvella!
Mua ei huoleta ihmisten katseet tai mielipiteet asiaan, jos nännit nyt vähän näkyy niin mitä sitten, onhan meillä kaikilla sellaiset!
Mua ei oikeastaan huoleta muuta kuin löysien paitojen pitäminen.

Mulla siis menee todella hyvin! Mä en voisi parepaa elämää tässä vaiheessa kuvitellakkaan. :)

19 September 2014

Niin hyvää puuta se on

Mä tulin nyt kertomaan mun unesta, kun vielä muistan sen.
Olin jossain.. paikassa, missä menin sitten alakertaan nukkumaan.
Keskelle parisänkyä. Kyljelläni.
Eli siis vein tilaa ehkä 50cm. Maksimissaan.
(Nukuin vielä ns. patjojen välissä, eli en patjatilaa oikeastaan vienyt.)

Noh, alakertaan tuli siskoni, siskoni kaveri S (ainakin lapsuudessa olivat kuin paita ja peppu, kausittain..) ja eräs uusi tuttavani H.
He halusivan pelata jotakin peliä, mutta olin kuulemma tiellä (vein kuulemma kaiken istumatilan).
Noh, siitä alkoi tappelu, sanoin että en vie tilaa paljon paskaakaan, kuten en vienytkään, mutta silti siskoni, S ja H alkoivat tappelemaan mua vastaan ja ärsyttämään ihan vitusti. Alkoivat siis tönimään ja kaikkea jännää... Minä aloin potkimaan (perusvastustusrintama) ja lopulta mä otin puutarhatontun (??) mukaani (se oli siis joku tärkeä juttu pelin toimivuuteen liittyen kai) ja juoksin nopeasti ALASTI yläkertaan, takapihalle puskan taakse ja vein tontun sinne.

Palasin takaisin alakertaan ylpeänä.
(Pakko sanoa, että tästä tulee mieleen muistot lapsuuden riidoista..)
Noh, mun haukkumista ja tönimistä ja sen semmosta jatkettiin, ja alakertaan asteli salkkareiden Heidi (eli siis Venla). H oli muuttunut joksikin muuksi salkkarinäyttelijäksi..
Venla sitten pelasti mut ja vei yläkertaan, lupasi katsoa jos mulle olisi joku mukavampi yöpaikka.

Siinä sitten mentiin takapihalle, ja sinne tuli hirveästi porukkaa.
Tapahtuman järjestäjä löysi puutarhatontun puskan takaa ja ihmetteli miten se on sinne joutunut.
Venlan kanssa vilkaistiin toisiamme ja hymyiltiin.

Menimme etupihalle, eli tapahtuman pääalueelle (alue muistutti etupihalta huomattavan paljon Reikäreunan Taistoa).
Siellä oli porukkaa hirveästi, julkkiksia.
En muista kuka julkkis, mutta joku muusikko tuli ensin juttelemaan jotakin.
Sitten tuli Vesa-Matti Loiri, joka oli varmasti 2,5m pitkä.
Ihmettelinkin ääneen, että kuinka Vesku nyt noin pitkä on kun olen aina luullut lyhemmäksi.
Ja Vesku sitten vastasi nauraen että ainahan hän on ollut niin pitkä ja laskeutui vähän matalammalle.
Että saisi mukavan puristusotteen perseestäni.
Vesku sitten lähti nauraen hetken juttelun jälkeen.

Menin sitten alueen lähellä olevalle nurmialueelle, missä oli myyntikojuja.
Yhdessä myytiin elokuvia.
Sieltä sitten bongasin the Wolf of Wall Streetin 2,90€, otin sen ja menin kassalle.
Annoin 3€, mutta kassa sekoili jotain, niin sain takaisin 1,10€. Toinen asiakas huomasi sen, ei sanonut mitään, tuhahti vain tyytymättömästi.
(Tosin tWoWS:in nimi ei ollut tWoWS, vaan Jordan & Naomi, kansikuvana toimi alempi kuva.)

Kuva täältä.

Palasin pääalueelle.
Alueelle oli juuri saapunut Leonardo DiCaprio ja joku muu julkkis, jota en muista.
He puhuivat täydellistä suomea.
Menin sitten varovasti Leoa nykäisemään hihasta ja englanniksi kehumaan hänen roolisuoritustaan tWoWS:issä. Leon kanssa sitten juteltiin siinä niitä näitä.
Leo sitten halusi mennä katsomaan pienen matkan päässä olevaa saunatilaa.
Menimme sitten autoon, minä istuin puoliksi Leon sylissä ja ajelimme mutkaista hiekkatietä pilkkopimeässä.
Leo alkoi hiplaamaan hiuksiani ja minä hänen.
(Tämä ei ole menossa mihinkään mihin sen luulette.)
Leo sitten tokaisi, että varmaan huomaan mitä hänen naamassaan ja hiuksissaan on.
Naamassa oli meikkiä ja hiukset täynnä vahaa.
Naurahdin vain ja sanoin, että hiukset pysyisivät paremmin paikallaan, jos hän olisi vielä päälle suihkuttanut lakkaa.

Sitten taisinkin herätä.
Oli se jännä uni.. Pitkästä aikaa.

Näin myös sitä ennen unta, että sain koneeni toimimaan.
Mun tietokone on siis vittu rikki.
Ja mä juuri jätin kannettavani murulle kun en tiennyt sitä täällä tarvitsevani....
Virtalähde tai emo paskana, kiitos kysymästä.
Luultavasti edellä mainittu.

- - - - - - - - - -

Huhhuh ja muuten HUOM OBS JNE!
Kun mä saan koneeni kuntoon, mä laitan tänne vähän tavaraa myyntiin.
Nettikirpparimeiningillä siis!
Paljon vaatteita (XS-M), muutamia kenkiä (36-37, ellei myös 38) myös!
Ja ehkä jotain muutakin, katsotaan katsotaan!

Ei muuta, hyvää perjantaita itse kullekkin!
Minä nautiskelen teestä ja auringosta kurkku täynnä limaa.

10 September 2014

9 September 2014

Tähän mä pissaan!

Mua vähän pelottaa, että musta on muuttumassa naisolento.
Siis tokihan mä fyysisesti olen.. mutta..

Mä olen katsellut paljon elokuvia tässä.
Ja mä olen itkenyt surullisissa kohdissa.
Ja onnellisissa.
Esimerkiksi, katselin How To Train Your Dragon 2.
Ja itkin, kolmesti tai neljästi.

Mä olen myös itkenyt onnellisuudesta muutaman kerran.
Siitä en ole tainnut mainitakkaan.

Mä en oikein osaa sanoa, mistä tämä johtuu.
Ehkä mä en vaan ole itkenyt niin pitkään aikaan?
Ehkä mun stressaaminen purkautuu?
Mistä mä muka stressaisin?
Mitä vittua nyt taas?

Vaikka tämä ei olisikaan naiseksi muuttumista, niin mua pelottaa silti.
Mitä musta on tulossa?

8 September 2014

Something unusual, something strange

Mä olen alkanut hiuskriiseilemään.
Olin tuossa Orivedellä Reikäreuna-elokuvafestivaaleilla muutaman mukavan päivän.
Selailin sitten sieltä otettuja kuvia ja voi herran jestas..
Mikä tää mun ryhti on?
Miksi mun hiukset näyttää tolta?
Miksi mä näytän tolta?
Voitte uskoa, että mä olen istunut selkä aika perkeleen suorassa kotiuduttuani.

Tämäkin! Mä seison tuolla nurkassa. Katsokaa nyt mikä ryhti! Kuva: Paavo Pykäläinen

Mutta!
Mulla ei ollutkaan siellä mitään hirveää määrää hiustenlaittotuotteita mukana.
Kampa, muutama paska pinni ja ponnari.
Ja hiusöljy, ja hiuspuuteri.
Kriiseilin myös jo paikan päällä mun hiuksia. Vittu tätä.

Ja tämä istumaryhti! Voi herranjumala... Ja toi tukka... Kuva: Paavo Pykäläinen

Mä kaipaan mun pitkiä hiuksia.
Kärsivällisyys ei meinaa riittää.
Kun nää edes olisivat jo muutaman sentin pidemmät, että saisin nämä kiinni.
Kyllä se siitä..
Tungen ehkä tekorastat päähäni kuukaudeksi.
Jos viitsin, jaksan tai haluan tehdä niin paskan jutun mun hiuksille.'
Katsotaan, katsotaan..

Voi tukka tukka tukka.......... Kuva: Paavo Pykäläinen

Välillä olen myös mielessäni punninnut pidennysten ostamista.
Taidan kuitenkin jättää väliin.
Liian kallista moinen.

Ehkä se tästä, ehkä mä vaan laittautuisin joka päivä niin olisi hyvä.
Jos jaksaisi.

30 August 2014

It wasn't so hard to cross that street after all

Välillä mä mietin, että onko nyt oikeasti, vihdoinkin mun aika olla onnellinen.
Voiko tämä olla todellista?
Voiko elämä vaan antaa näin paljon hyvää?

Mulla on omat ennakkoluuloni, mutta onko se muka yllättävää.
Aina kun mä olen saanut olla onnellinen, se on viety multa pois.
Onnellisuus.
Aina elämä antaa, kivasti antaa mun velloa siinä hetken jos toisenkin.
Sitten se päättää, että "nope, ei, ei ikuista onnellisuutta sulle."

Mutta ehkä siltä on vain jäänyt lause kesken.
"Ei ikuista onnellisuutta sulle, tänään."

Joskus mä uskon kohtaloon.
Joskus mä haluan uskoa sellaiseen asiaan, joka johdattelee oikeille teille.
Lainatakseni viisasta John Lockea, "Everything happens for a reason."

Siihen mä uskon, kaiken tarkoitukseen.
Kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, on tarkoitettu menevän juuri niin.
Tai ainakin niin mä haluaisin kovasti uskoa.

Maailma on niin paska paikka, että välillä mietin kohtalon olevan vittumainen.
Ja typerä, koska se antaa kaiken paskan tapahtua.
Mutta sateen jälkeenhän paistaa aurinko, eikö?

Oh well..
Miksi nämä ajatukset tulee aina öisin?

Kyllä mä uskon, että nyt on mun aika olla vähän pidempään olla onnellinen.
Kohtaloon uskomisesta en ole ihan niin varma.

28 August 2014

They see me rollin' they hatin'

Mä tuossa järkeilin, että mitähän helvettiä mä alan sitten kirjoittamaan tänne, kun mun ajatukset alkaa lyömään tyhjää.
Tai siis, sitten kun mun päässä ei ole muuta kuin kukkasia, sateenkaaria ja yksisarvisia.
En mä nyt aina jaksa kirjoittaa siitä, kuinka onnellinen olen ja kuinka hyvin asiat ovat.
Ja kuulumiset, kertomukset mitä olen tehnyt ja missä olen ollut, ovat helvetin tylsiä.
Ainakin mun mielestä.

Mä kysyn ihan mielenkiinnosta; mitä te haluaisitte?

Ehkä mä sitten vaan lisäilen nättejä kuvia jos ja kun ei ole mitään sanottavaa.

Jos unet olisivat totta, mä en olisi tässä

Aivot ei toimi.
Mä en saanut viimeyönä oikein unta.
Taas jotenkin mennyt tilanne siihen, että uni ei vain tule.
Ja jos se tulee, se ei ole läsnä kauaa.

Pimeitä unia myös on, ja ne muistaa helposti, koska heräilee jokaisen unen välissä.
Mä näin yksi yö unta Kankaanpäästä.
Sitten unessa mä mietin, että miksi mä olen mun unessani Kankaanpäässä kun mä voisin olla vaikka murun kanssa, koska hänen vieressään nukuin.
Ja sitten herätin itseni unessa, koska en halunnut olla Kankaanpäässä.
Mitä vittua nyt taas hessu?

Näin myös yksi yö kaksi ahdistavaa unta.
Joku voisi luokitella ne jopa painajaisiksi, mutta.. ne vain oli unessa ahdistavia.
Aamulla oli vähän hämmentynyt olo, mutta ei muuta.

Ensimmäisessä oli demoneita, joilla oli pelottavat silmät.
Ainakin sillä yhdellä.
Ja ne demonit teki kaikkensa, että he voisivat tappaa minut ja kämppikseni.
Eivät onnistuneet.

Heräsin hetkeksi.

Toinen uni alkoi tosi mukavasti.
Asuimme kämppikseni kanssa järkyttävän isossa ja sokkeloisessa kartanossa kaksin.
Luonamme oli kylässä monen monta ihmistä, mm. muru.
Meillä kaikilla oli hauskaa ja mukavaa.
Jossain vaiheessa muru muuttui ihan eri näköiseksi.
Eräs vieras alkoi jahtaamaan minua ympäri taloa, aikeissa raiskata minut.
Hän sai minut kiinni..

Ja heräsin.

26 August 2014

I'm a sad sad man

Sä teet mut onnelliseksi.
Mä niin rakastan sun hymyä.
Ja sitä, että sä saat mut hymyilemään aidosti.
Ja mä jopa pidän siitä hymystä.

Mä en oikein enää tiedä, tykkäänkö mä susta vai en.
Sä saat mut epäilemään kerta toisensa jälkeen mun onnellisuutta.
Sä kyseenalaistat mun onnellisuuden.
Mä pidän siitä, että sä puhut suoraan.
Silti, sä sait mut taas kyseenalaistamaan mun tämän hetkisen elämän ja onnellisuuden.
Mene pois.
Älä vaikuta mun elämääni enää.
Ainakaan näin vahvasti.
Sä kuulut menneisyyteen.

Silti, mä hautaan mun kyseenalaistamiset.
Mä en aijo toistaa sun sanoja mun päässäni.
Mä hautaan sut kaiken sen mukana pois.

En voisi silti onnellisempi olla.
Mulla on nyt hyvä olla, täällä, elää omaa elämääni niinkuin mä haluan.

On surullista, kuinka suuresti mä vieläkin haen sun mielipidettä asioihin, ja annan sun mielipiteiden vaikuttaa mun elämääni.
Jos ei nyt enää, koskaan.

17 August 2014

Some things, they stay the same

Chilifestit takana, jee.
Perjantaina tuli maisteltua chiliolusia ja chilejä.
Naga Morichiakin tuli maistettua, 5/5.
Harmitti, kun ne loppui ja en keriinnyt niitä ostamaan. ;_;
Olisin vienyt veljelle yhden tuliaisiksi.
Noh, tuli ostettua savuhabanerosuolaa ja napalminalleja.


Oli kiva viikonloppu. Tuli painittua, näytettyä portsarille keskisormea (tiedän, hyvin aikuismaista) ja tapasin myös uusia ihmisiä.
Huomenna löydän itseni maailman ihanimman miehen sohvalta.
Ja loppuviikosta Kankaanpäästä, vapiskaa.

11 August 2014

I am not your enemy

Olen tässä muuten yrittänyt syödä vegaanisti.
Ihan siis puhtaasti vegaanisti, en vegetarisesti.

Mua on koeteltu, ja joskus on ollut tilanteita, kun on ollut pakko syödä lihaa tai eläinkunnan muita tuotteita.
Ei kyllä koeteltu sinänsä hirveästi. Ihme ja kumma, en ole kaivannut juustoja tai lohta..
Onneksi kotona ollessaan voikin nirsoilla ja syödä mitä haluaa.
Ehkä parasta yksin asumisessa.
Mutta en mä asu yksin, silti, periaatteessa.
Koska ei kämppis mun suuhun ruokaa kaada.

Voin muuten suositella: Vanilja-soijajuomaa + kaakaojauhetta.
Taisin nähdä taivaan.
Vaikka näkee sen kun menee parvekkeelle, huehue.


Mun mielestä on kiva ja hienoa syödä vegaanisti.
Tämä ei silti ole minulla kuin ihan hetkellistä.
Otan ruokavaliooni mukaan ainakin kalan.

Mukava puhua lyhyillä lauseilla.
Kuulostaa vammaiselta.
Näyttää ihan kivalta.

Tänään pitkästä aikaa saunaan rentoutumaan.
Olen sen ansainnut puunaamalla koko kämpän.
Jopa parvekkeen.

Peace out bitches. ~

10 August 2014

Kuoleman kädessä värisuora

Mä haluaisin kaiken
ja en mitään.
Mutta tällä hetkellä mä haluan vain nauttia tästä hetkestä ja tästä olotilasta.
Älkää viekö sitä multa pois.

Tuommoisen tuotin päässäni viimeyönä.

Mun olotila on :3
Jos sitä voi hymiöllä kuvailla.
Mä voisin vain kylpeä tässä ihanassa tilassa.
Sun kanssa.

Voi kun vaahtokylpy olisikin kiva sun kanssa.
Tai no..
Mikä ei olisi kivaa sun kanssa?

8 August 2014

You gave me three cigarettes to smoke my tears away

Viimeyön uni:
Seikkailin Hervannassa.
Valintatalon ja R-kioskin kulmalla oli vielä kahvila, jonka nimeä en kyllä muista.
Kahvila oli siis ihan siinä kulmassa, missä tällä hetkellä R-kioski.
Menin kahvilaan, siellä oli omistaja, kaksi tarjoilijaa (mies ja nainen) ja asiakkaita.

Tämä miestarjoilija tuli sitten mun luo, ja kysyi mitä haluan.
Mulla oli jo jotain ruokaa naaman edessä, en muista miksi.
Mies hymyili minulle leveästi ja ihaillen.
Pyysin jotakin halpaa.
Mies tuli ja toi minulle muutaman ranskalaisen.
Kysyin, paljonko maksaa.
Mies vain hymyili, laittoi sormensa suun eteen ja kuiskasi ettei mitään, paitsi pusun jos saisi.
Annoin hänelle pusun. Hän oli ihastunut minuun.

Syödessäni naistarjoilija vilkuili minua vihaisesti ja puhu jotakin paikan omistajalle (nainen).
Omistaja oli puhelimessa, kun lähdin. Naistarjoilija mulkaisi minua pahasti ja sanoi "Ei tarvitse sitten tulla takaisin."
Olin täysin kysymysmerkkeinä.

Kävelin siskoni kanssa läheisessä metsässä, mikä oli täynnä kuivia olkia.
Siskoni sitten kertoi, että kyseisen kahvilan miestarjoilijan huhutaan myyvän kahvilassa LSD:tä.
Jatkoimme kävelyä, ja olin paljain jaloin, syystä tuntemattomasta, ja huomasin maan olevan täynnä pökertyneitä kimalaisia.
Matkaa ei voinut jatkaa astumatta raukkojen päälle.
Tietenkin kimalaiset alkoivat pörräämään ympärillä vihaisesti ja juoksin vain nopeasti paikalta.

Tässä välissä, tai jo metsässä ollessa, kahvilan omistaja soitti minulle, ja kysyi, että myikö kyseinen miestarjoilija minulle LSD:tä. Sanoin että ei, vaan että hän tarjosi ilmaiset ruuat pusua vastaan, koska on ihastunut minuun. Asia oli sillä ok. Taustalta kuului vihaisen naistarjoilijan syytöksiä ja väitteitä. Luultavasti mustasukkainen, mietin.

Menin läheiseen kerrostaloon, en tiedä mitä siellä tein.

Seuraava mitä muistan, on että juoksin alasti Hervannan keskustassa.
Juoksin kerrostaloihin, hypin parvekkeelta maahan parkour-meiningillä, juoksin.
En tiedä mihin olin edes matkalla ja mihin vaatteeni jäivät, kotiin silti luultavasti suuntasin.

Ja tässä oli yksi viimeyön unista.
Kyllä, ne ovat aina yhtä pimeitä.

7 August 2014

You can do this

Pitkästä aikaa kaikki tuntuu oikealta.
Kaikki tuntuu olevan hyvin.
Olen taas onnellinen.

Tästä voin vain kiittää yhtä ihanaa ihmistä.
Mä todella toivon, että sä et ole kuin kaikki muut.

Välillä mä mietin, miksi mun onnellisuus on vahvasti sidonnainen toisiin himisiin.
Mulla on syvä viha-rakkaus -suhde ihmisiä kohtaan, selvästi.

Eräänä yönä mun hymy oli korvissa.
Pysyvästi.
En meinannut saada nukuttua, kun hymyilytti niin paljon.
Mikäs siinä kuunnellessa ihanan ihmisen ääntä rauhallisessa tilassa.

Mikä tämä lämpö on sisälläni?

Don't you cry no more

Mulla on liikaa rakkautta jaettavana.
Ainakin mä eräänä yönä tulin siihen tulokseen.
Yritän hirveästi jakaa kaiken kissalleni.
Se ei riitä.

Mä katson tätä elämää niin erilaisesta näkökulmasta kuin moni muu.
Ei ihmekkään, ettei moni ymmärrä minun ajatuksen juoksuani.
Ehkä juuri siksi te kaikki vain leikitte.
Te ette osaa käsitellä tätä kaikkea mitä minussa on.

Jotenkin vähän naurattaa nämä mun surkuhupaisat, tekotaiteelliset tekstit.
Saa nauraa, nauran itsekin.


2 August 2014

Verinen kertakäyttöhaarukka

Miksi ihmiset vaan kyylää, mutta ei kommentoi?
Miksi ihmiset eivät vastaa viesteihin?
Kyllä mä näen, että sä olet saatana lukenut sen viestin.
Ihmiset on ärsyttäviä. Vihaan.
Mikä kaikkia vaivaa?


Mikä mua vaivaa?




29 July 2014

Kaikki mun huumeet ne rakastaa mua

Mulla oli ihan kiva viikonloppu Kankaanpäässä.
En kyllä odottanut, että mulla olisi ollut näin mukavata.





Lauantaina tuli oltua rippijuhlissa.
Kuvaajana.
Ja ehkä vähän vieraanakin.




Siskon koira Lulu.





Yöajelu oli ihan mukava. Ainakin minun mielestäni. Kuski voi olla eri mieltä.
Oli rauhallista ja vähän usvaista.

Oli kiva nähdä noitakin kavereita pitkästä aikaa.
Katotaan muutaman kuukauden päästä uudestaan. ":D"

Tyytyväisyys on vain laskettu onni

siit lähetään
mihin päädytään
ehdotan et tähän paikalleen jäädytään

Mulla on vähän paha olo. Mä en tiedä, johtuuko se siitä, että mä olen syönyt ihan liikaa tänään, vai henkisistä asioista.
Mä veikkaan niitä henkisiä asioita.
Eikä se syöminen silti yhtään helpottanut.

ehkä sillon oisin hetken paikallaan
mun aika on palaneena savuna taivaalla
mä yritän tehä samaan aikaa kaikkee
kun yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
en voi sitä saada mutten haluu mitään muuta

Mä myös mietin, että miksi ihmeessä mua olisi nyt kiinnostanut olla sulle muutakin kuin vain kaveri.
Miksi?
En mä silti luultavasti (ja toivottavasti) tule tekemään mitään.

mä toivon et must ois hyötyy
mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy
vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyyn
et kuka hyvänsä voi tulla lyömään lyötyy
mut lyökää
kai mä kestän sen hengis
oon yksin mun kengissä
eri persoonat jengissä

Miksi ihmiset antaa ymmärtää (muttei ymmärrä antaa)?
Miksi te kaikki haluatte vaan leikkiä mulla?
Mä en ole lelu. Niitä saa kaupasta, jos te sellaisia kaipaatte.
Mullakin on tunteet.

tajusin et koko ajan kuljen unissani
peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
mut en voi tehä tälle yhtään mitään
en ennen kuin tunnen oireet luissani

Vähän lainauksia sieltä ja täältä, pääasiassa Pyhimyksen Salaisesta Maailmasta.

18 July 2014

Me versus me has always been my biggest fight

Mä kävelin tuossa bussipysäkiltä kotiin ja tietenkin uppouduin omiin ajatuksiini.
Musiikki pauhasi korvissa, ja mä vain mietiskelin seuraavaa skenaariota:

Taustalla soi rauhallinen musiikki, nojaan parvekkeen kaiteeseen ja ihailen kaunista, rauhallista maisemaa.
Yhtäkkiä tunnen, kuinka kädet sivelevät kylkiäni ja siirtyvät halaamaan minua.
Pää siirtyy lepäämään olkapäälleni ja painautuu omaa päätäni vasten.
Tunnen lämpimän ja rauhallisen hengityksen ihollani.
Kädet rutistavat minua tiukempaan syleilyyn.
Sivelen sormillani ympärilläni olevia käsivarsia ja kuuntelen rauhallista hengitystä hymyillen.
Tunnen olevani rakastettu.

Olisin melkein voinut alkaa kyynelehtimään kävelymatkalla.
Varsinkin erästä ihmistä tuohon kuvitelleena.
Siihen en sortunut, katsotaan sitten yöllä.
Olen vain liian kipeä hellyydestä.
Ja ehkä vähän rakkaudesta.

Kaipaan jotain, mistä voin vain unelmoida.
It's never gonna happen. I feel it in my guts.


16 July 2014

The wolves will come again

Tein tuossa mielenkiinnosta Tarot Birth Card Calculaation. Linkki ihan siksi, jos teitä kiinnostaa tehdä.
Tulokseksi tuli The Sun, Wheel of Fortune ja The Magician.


Muutamia lainauksia tämän kolminaisuuden kuvauksesta.

The Sun reveals the shape and nature of everything, and fills whatever it touches with confidence and energy.
The Wheel experiences and accepts everything, and is excited by whatever happens to it.
The Magician manipulates everything with skill and intention, awakening and enlivening whatever he pays attention to.

The motto of The Sun is "I am." The job of The Sun is to be the engine that turns all the wheels of the world.
The motto of The Wheel is "Wheeee!" The job of The Wheel is to enjoy, both the intensity of the unpredictable moment and the serenity of grand and dependable cycles.
His motto is "I will," and he discounts the possibility of failure. The job of The Magician is to make intention into reality, no matter how unlikely or improbable, and in the process, to amaze all who watch him do it.

Together, they coruscate — unpredictably glistening, flashing, darkening, reflecting and revealing, multiplying the unexpected and expanding the boundaries of the known and normal by a whole dimension.

Näitä on ihan mukava tehdä, vaikkei näihin usko. Jotenkin silti aina löytyy jotain, johon voi samaistua vahvastikin.

15 July 2014

I want you to smile again

Muutama päivä sitten törmäsin jännään "faktaan". Mielestäni tämä on todella jännä.


En koe, että mun itsetuntoni olisi hirveän alhaalla kuitenkaan, mutta mun on todella vaikea sanoa ei.
Kaikki jotka tuntevat mut vähän paremmin, tietävät tämän faktan.
Mutta näin niitä extempore-reissuja syntyy ja hauskoja muistoja kertyy.

Mun on myös hirveän vaikea päättää, mitä mä haluan.
Jos joku muotoilee kysymyksen "otatko appelsiini- vai vadelmamehua", niin minä vastaan yleensä "ihan sama, laita kumpaa vaan".
Vaikka luulisi valinnan olevan todella helppo, ei se aina ole.
Ja tämä pätee melkein missä asiassa vaan.

Mulla on muuten jo vähän parempi olo, kiitos kysymästä.
Se on jännä, miten itse saa manipuloitua oloansa.
Sen saa helposti paskemmaksi, ja vähän isommalla vaivalla paremmaksi.
Ehkä ulkoiset ärsykkeetkin auttavat asiaa.

13 July 2014

I wish I could be more

Piilotin kaikki aikaisemmat viestit, koska koin ne ahdistaviksi. Anteeksi.
En varmaan ikinä palauta niitä näkyviin.
Blogin ulkonäköön on tulossa muutoksia, kirjoituksiini on tulossa muutoksia.
Tuntuu jotenkin typerältä aloittaa blogikirjoitus tällä tavalla, mutta täytyyhän minun teitä informoida asioista.

Cashew is back.

Mulla on jotenkin sellainen olo, että mä en hirveästi viitsi enää henkilökohtaisista asioista kirjoitella. Mistä sitten mukamas mun pitäisi kirjoittaa?
Vähän ajatusten virtaa tähän väliin.

Vihaan ihastumista. En voi sanoin kuvailla, kuinka vittuuntuneeksi se mut saa.
Mulla on sellainen kuva päässäni, että ihastumisen pitäisi olla ihanaa ja perhosia ja sateenkaaria yksisarvisilla.
Ei se ole.
Musta tulee hirveän paranoidi ja ahdistunut.

"Ei se oikeesti musta välitä."
"Oon vaan joku yks muiden miljoonan joukossa sille. En ole sen only one."
"Miksi tämmönen ihminen sitä kiinnostaisi?"
"Sillä on paremman näköisiä tuttuja, kyllä se niistä mielummin jonkun ottaa."

Mä en ole todellakaan kaivannut tätä tunnetta. Mä en halua tätä tunnetta.
Ottakaa se pois.

Ärsyttää kiintyä ihmisiin.
En suosittele, 0/5.