7 May 2015

Muumilaastari

Se on jännä, miten päivää tai muutamaa ennen kuukauden typerimpiä päiviä sitä muuttuu helposti ärtyväksi, helposti itkeväksi ja tapaturma-alttiiksi.
Näitä ei siis tapahdu silloin, kun on jo ne typerät päivät. Aina päivää paria ennen.
Okei, ehkä oon vähän ärtynyt ekoina päivinä..

Ärtyvyys ilmenee hyvin siinä, kun esimerkiksi mies kyselee minun mielestä ihan typeriä kysymyksiä.
"Tarvitsetko apua? Onko kaikki hyvin? Pärjäätkö sä?"
Tai sitten se mies menee ja tokaisee jotakin ihan typerää.

Seuraava vaihe laukeaakin helposti kysymyksellä yhdellä noista kysymyksistä.
Eilen tein ruokaa 3 tuntia. Joskus kahden tunnin kohdalla laitoin sipulit aivan liian aikaisin pannulle. Se alkoi ärsyttämään ja harmittamaan.
Sitten se mies tuli paikalle. Kerroin sille miten mokasin, se toi palan kurkkuun. Mies halasi ja sanoi että ei se haittaa. Meinasin alkaa itkemään.
Viimeksi taisin itkeä, koska mies kysyi että mikä oli vikana hänen ottamissaan kuvissa, joista en pitänyt. En siis antanut vastauksia, aloin itkemään.
Miten meni noin omasta mielestä?
Ruoka ei muuten mennyt pilalle.

Kolmas vaihe, tapaturma-alttius, on monesti tullut esille tiskatessa. Olen joko onnistunut viiltämään itseäni veitsellä tai tuhoamaan jotain (ja satuttamaan itseni samalla).
Eilen hajosi lautanen kun pesin vuokaa.
Myöhemmin saunassa viilsin muoviämpärillä pikkusormeni nahan rullalle.


On se vaan oikeasti jännä miten kehon sisäiset tapahtumat vaikuttavat kaikkeen. Eikä tämä nyt ole semmoista "nyt saan kiukutella kun on se aika kuusta". Se vaan.. tulee.

30 March 2015

Tampere Kuplii 2015

Hei, pitkästä aikaa.
Viikonloppuna tuli pööpöiltyä J:n ja muutaman muun hassun kanssa Finlaysonin alueella Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalin johdosta.
Tämä oli ensimmäinen kertani kyseisessä tapahtumassa, sillä viimevuonna olisi ollut hyvät saumat vierailla tapahtumassa, mutta jotenkin se kaikki meni vain minulta ohitse.

Pääasiassa tuli ravattua luennoilla, kuten Batman 2000-luvulla ja Sarjakuvien tv-sovitusten uusi aalto.
Cosplay-kisa tuli myös nähtyä, onneksi.


Kuvia ei itse tapahtumassa tullut otettua kuin yksi, jonka näette yllä. Kameraa en ottanut mukaan, syystä että ??? Kuva on siis cosplay-kilpailusta Plevnasta.

Kuitenkin, saalista tuli jonkin verran.


Kuvassahan on siis kasa käyntikortteja, Deadpool-sarjakuva, Jorma Steel -sarjakuva, Varjokissa-sarjakuva, ilmaiseksi jaossa ollut Mytologiikka-sarjakuvalehti ja melonin makuinen juoma.
Omat lempparit ehdottomasti Deadpool, Jorma Steel ja juoma, koska.. niin viihdyttäviä sarjakuvia ja niin hyvä juoma.

Oli hyvä viikon lopetus. Oli kaikkeudessaan hyvä viikko.
Vähän jäi harmittamaan, että tuttuja ei tullut bongailtua hirveästi.
Muuten ihan onnistunut festivaali.

25 October 2014

What's this? There's white things in the air

Ihan turhuuttani ja tylsyyttäni ajattelin listata muutamia joululahjatoiveita.
Multa siis kysyttiin muutama viikko takaperin, mitä mä haluaisin.
En osannut vastata.
Kuten en osaa vastata liian yllättäen esitettyihin kysymyksiin.
Nyt kun olen miettinyt, niin tiedän.

Samsung Galaxy Note Edge
Tätä mä yritin ennakkotilata tuossa yksi päivä; menetin hermot ja aloin itkemään. Oikeasti. Vitutti niin jumalattoman paljon. I know, puhelimen tähden.
Tätä mä oikeasti tarvitsisin. Minun ensimmäisen sukupolven Noteni vetelee aikalailla viimeisiään. Välillä menee niin hermo, kun mikään ei toimi.
Mä ihastuin tähän puhelimeen heti ensisilmäyksellä. Silloin kun siis se esiteltiin, ja Note 4 myös. Valitettavasti silloin oli ilmoilla tieto, että Edge ei saavu Suomen markkinoille. Olisin melkein voinut kyyneleen tirauttaa (taisin kyllä asiasta aika paljon poikaystävälleni avautua). Päätin sitten, että Note 4 that is. Sitten kuulinkin, että kyllä, Edge tulee Suomeen. Hypin riemusta, olin valmis tekemään kaikkeni saadakseni kyseisen kapineen, mutta ei. Kun ei mikään voi vain toimia. Siksi joululahjatoive.
Oi kyllä, puhelimesta voisi vuodattaa vaikka meren kokoisen tekstin.

Ompelutarvikkeita
Taustatarinana voisin kertoa, että olen pienestä asti halunnut olla muotisuunnittelija. Ala-asteelta asti piirtelin vihkoihin luonnoksia vaatteista. Olen muutenkin kiinnittänyt paljon huomiota vaatteisiin ja pukeutumiseen. Muotia en seuraa pukeutumistani miettien, mutta kyllä sieltä aina löytää jotain inspiraatioita päähänsä.
Tässä nyt kun on uusi mahtava suhde ollut aluillaan, olen saanut lisää inspiraatiota toteuttaa itseäni luovilla tavoilla. Ompeleminen on yksi niistä. Minulla on nytkin monen monta visiota päässäni, monen monta luonnosta. Tosin kaikki vielä aivoissani. Haluaisin nyt alkaa toteuttamaan näitä päästäni pursuavia ideoita, ja ehkä jopa joskus tulevaisuudessa tienaamaan näillä visioilla, who knows!
Mutta tietenkin tähän tarvitaan myös

Ompelukone
Kun minulla ei kerran ole ompelukonetta ollut, olen joutunut raahaamaan kankaani, luonnokseni ja korjattavat vaatteet sadan kilometrin päähän isälleni. Turhauttavaa, eikös. Helpompaa olisi tulevaa ja kaikkea ajatellen, että minulla olisi ikioma rakas ompelukone, jota voisin sitten paijata ja polkea.

Sovitusnukke
Kyllä, ja tämä mieluiten minun kokoisenani (melkein voisin tämän kyllä itsekin tehdä, koska kallis). Kerran kun vaatteita alan itse tekemään ja kaavoittamaan, olisi sovitusnukke todella iso helpotus. Ja kun kerran aluksi alan itseäni varten renttuja tekemään, se olisi mahtavin asia ikinä, kun se olisi juuri ja melkein saman kokinen kuin minä.
Olen ehkä liikaa katsellut Muodin Huipulle -sarjaa, silloin kun katselin joskus televisiota.
Mutta ah, oma sovitusnukke, miettikää kuinka paljon se säästäisi vaivaa ja aikaa!

(Rahaa)
Heh, kuka ei rahaa toivoisi.. Varsinkin työttömänä. Rahaa toivoisin ehkä puhelinta varten (koska tiedän, että se on aivan liian kallis minulle sekä jokaiselle, jolta tulen jouluna lahjan saamaan), tai sitten ihan ruokaa, vaatteita ja kaikkea muuta varten. Luultavasti menisi säästöön.

Olisihan sitä muutamia muitakin (ehkä vähän ylivedettyjä, kuten on tuo puhelinkin mmmmhh) joululahjatoiveita, mutta ne jätän suosiolla pois listalta. Kuten uusi kameran runko (vaikka 7D tai 5D..) ja muutamat kivat objektiivit ja vaikka vähän merkkirenttuja ja sen sellaista.

Ajatuksissani ei nyt tällä hetkellä ole muuta.

20 October 2014

Mul on kaikki hyvin tänään

Hellurei pitkästä aikaa!
Kirpparipostausta isken myöhemmin tulille, malttakaa odottaa. ;)

Elämä on kyllä jännää, ja ihanaa.
Mä en kaipaa lihaa.
En tipan tippaakkaan.
Maitoakaan en käytä kuin pakosta (leivokset ja ruoka jos jonkun muun tekemää ruokaa syö, sama kananmunissa).
Mä myös lopetin sokerin ja herkkujen suurkulutuksen (kyllä, se lähtee aina minulla käsistä).
Kerran viikkoon on herkkupäivä, mihin sisältyy sipsit, karkit, kaikki makeiset, jäätelöt, ja ennen kaikkea alkoholi.
Mietin aluksi, että kerran kahteen viikkoon tai kerran kuukauteen, mutta nyt kun yksi herkkupäivä on takana, niin jotenkin viikko tuntuu pitkältä ajalta.
Vaikka sitä se ei todellakaan ole.

Muutoksia muutoksia siis.
Eikä siinä vielä kaikki.
Mä ajattelin yhden blogipostauksen ja muutaman artikkelin jälkeen kokeilla sellaista asiaa kuin rintaliivitön elämä.
Kyllä, ja vielä talvella!
Mua ei huoleta ihmisten katseet tai mielipiteet asiaan, jos nännit nyt vähän näkyy niin mitä sitten, onhan meillä kaikilla sellaiset!
Mua ei oikeastaan huoleta muuta kuin löysien paitojen pitäminen.

Mulla siis menee todella hyvin! Mä en voisi parepaa elämää tässä vaiheessa kuvitellakkaan. :)

19 September 2014

Niin hyvää puuta se on

Mä tulin nyt kertomaan mun unesta, kun vielä muistan sen.
Olin jossain.. paikassa, missä menin sitten alakertaan nukkumaan.
Keskelle parisänkyä. Kyljelläni.
Eli siis vein tilaa ehkä 50cm. Maksimissaan.
(Nukuin vielä ns. patjojen välissä, eli en patjatilaa oikeastaan vienyt.)

Noh, alakertaan tuli siskoni, siskoni kaveri S (ainakin lapsuudessa olivat kuin paita ja peppu, kausittain..) ja eräs uusi tuttavani H.
He halusivan pelata jotakin peliä, mutta olin kuulemma tiellä (vein kuulemma kaiken istumatilan).
Noh, siitä alkoi tappelu, sanoin että en vie tilaa paljon paskaakaan, kuten en vienytkään, mutta silti siskoni, S ja H alkoivat tappelemaan mua vastaan ja ärsyttämään ihan vitusti. Alkoivat siis tönimään ja kaikkea jännää... Minä aloin potkimaan (perusvastustusrintama) ja lopulta mä otin puutarhatontun (??) mukaani (se oli siis joku tärkeä juttu pelin toimivuuteen liittyen kai) ja juoksin nopeasti ALASTI yläkertaan, takapihalle puskan taakse ja vein tontun sinne.

Palasin takaisin alakertaan ylpeänä.
(Pakko sanoa, että tästä tulee mieleen muistot lapsuuden riidoista..)
Noh, mun haukkumista ja tönimistä ja sen semmosta jatkettiin, ja alakertaan asteli salkkareiden Heidi (eli siis Venla). H oli muuttunut joksikin muuksi salkkarinäyttelijäksi..
Venla sitten pelasti mut ja vei yläkertaan, lupasi katsoa jos mulle olisi joku mukavampi yöpaikka.

Siinä sitten mentiin takapihalle, ja sinne tuli hirveästi porukkaa.
Tapahtuman järjestäjä löysi puutarhatontun puskan takaa ja ihmetteli miten se on sinne joutunut.
Venlan kanssa vilkaistiin toisiamme ja hymyiltiin.

Menimme etupihalle, eli tapahtuman pääalueelle (alue muistutti etupihalta huomattavan paljon Reikäreunan Taistoa).
Siellä oli porukkaa hirveästi, julkkiksia.
En muista kuka julkkis, mutta joku muusikko tuli ensin juttelemaan jotakin.
Sitten tuli Vesa-Matti Loiri, joka oli varmasti 2,5m pitkä.
Ihmettelinkin ääneen, että kuinka Vesku nyt noin pitkä on kun olen aina luullut lyhemmäksi.
Ja Vesku sitten vastasi nauraen että ainahan hän on ollut niin pitkä ja laskeutui vähän matalammalle.
Että saisi mukavan puristusotteen perseestäni.
Vesku sitten lähti nauraen hetken juttelun jälkeen.

Menin sitten alueen lähellä olevalle nurmialueelle, missä oli myyntikojuja.
Yhdessä myytiin elokuvia.
Sieltä sitten bongasin the Wolf of Wall Streetin 2,90€, otin sen ja menin kassalle.
Annoin 3€, mutta kassa sekoili jotain, niin sain takaisin 1,10€. Toinen asiakas huomasi sen, ei sanonut mitään, tuhahti vain tyytymättömästi.
(Tosin tWoWS:in nimi ei ollut tWoWS, vaan Jordan & Naomi, kansikuvana toimi alempi kuva.)

Kuva täältä.

Palasin pääalueelle.
Alueelle oli juuri saapunut Leonardo DiCaprio ja joku muu julkkis, jota en muista.
He puhuivat täydellistä suomea.
Menin sitten varovasti Leoa nykäisemään hihasta ja englanniksi kehumaan hänen roolisuoritustaan tWoWS:issä. Leon kanssa sitten juteltiin siinä niitä näitä.
Leo sitten halusi mennä katsomaan pienen matkan päässä olevaa saunatilaa.
Menimme sitten autoon, minä istuin puoliksi Leon sylissä ja ajelimme mutkaista hiekkatietä pilkkopimeässä.
Leo alkoi hiplaamaan hiuksiani ja minä hänen.
(Tämä ei ole menossa mihinkään mihin sen luulette.)
Leo sitten tokaisi, että varmaan huomaan mitä hänen naamassaan ja hiuksissaan on.
Naamassa oli meikkiä ja hiukset täynnä vahaa.
Naurahdin vain ja sanoin, että hiukset pysyisivät paremmin paikallaan, jos hän olisi vielä päälle suihkuttanut lakkaa.

Sitten taisinkin herätä.
Oli se jännä uni.. Pitkästä aikaa.

Näin myös sitä ennen unta, että sain koneeni toimimaan.
Mun tietokone on siis vittu rikki.
Ja mä juuri jätin kannettavani murulle kun en tiennyt sitä täällä tarvitsevani....
Virtalähde tai emo paskana, kiitos kysymästä.
Luultavasti edellä mainittu.

- - - - - - - - - -

Huhhuh ja muuten HUOM OBS JNE!
Kun mä saan koneeni kuntoon, mä laitan tänne vähän tavaraa myyntiin.
Nettikirpparimeiningillä siis!
Paljon vaatteita (XS-M), muutamia kenkiä (36-37, ellei myös 38) myös!
Ja ehkä jotain muutakin, katsotaan katsotaan!

Ei muuta, hyvää perjantaita itse kullekkin!
Minä nautiskelen teestä ja auringosta kurkku täynnä limaa.

10 September 2014

9 September 2014

Tähän mä pissaan!

Mua vähän pelottaa, että musta on muuttumassa naisolento.
Siis tokihan mä fyysisesti olen.. mutta..

Mä olen katsellut paljon elokuvia tässä.
Ja mä olen itkenyt surullisissa kohdissa.
Ja onnellisissa.
Esimerkiksi, katselin How To Train Your Dragon 2.
Ja itkin, kolmesti tai neljästi.

Mä olen myös itkenyt onnellisuudesta muutaman kerran.
Siitä en ole tainnut mainitakkaan.

Mä en oikein osaa sanoa, mistä tämä johtuu.
Ehkä mä en vaan ole itkenyt niin pitkään aikaan?
Ehkä mun stressaaminen purkautuu?
Mistä mä muka stressaisin?
Mitä vittua nyt taas?

Vaikka tämä ei olisikaan naiseksi muuttumista, niin mua pelottaa silti.
Mitä musta on tulossa?

8 September 2014

Something unusual, something strange

Mä olen alkanut hiuskriiseilemään.
Olin tuossa Orivedellä Reikäreuna-elokuvafestivaaleilla muutaman mukavan päivän.
Selailin sitten sieltä otettuja kuvia ja voi herran jestas..
Mikä tää mun ryhti on?
Miksi mun hiukset näyttää tolta?
Miksi mä näytän tolta?
Voitte uskoa, että mä olen istunut selkä aika perkeleen suorassa kotiuduttuani.

Tämäkin! Mä seison tuolla nurkassa. Katsokaa nyt mikä ryhti! Kuva: Paavo Pykäläinen

Mutta!
Mulla ei ollutkaan siellä mitään hirveää määrää hiustenlaittotuotteita mukana.
Kampa, muutama paska pinni ja ponnari.
Ja hiusöljy, ja hiuspuuteri.
Kriiseilin myös jo paikan päällä mun hiuksia. Vittu tätä.

Ja tämä istumaryhti! Voi herranjumala... Ja toi tukka... Kuva: Paavo Pykäläinen

Mä kaipaan mun pitkiä hiuksia.
Kärsivällisyys ei meinaa riittää.
Kun nää edes olisivat jo muutaman sentin pidemmät, että saisin nämä kiinni.
Kyllä se siitä..
Tungen ehkä tekorastat päähäni kuukaudeksi.
Jos viitsin, jaksan tai haluan tehdä niin paskan jutun mun hiuksille.'
Katsotaan, katsotaan..

Voi tukka tukka tukka.......... Kuva: Paavo Pykäläinen

Välillä olen myös mielessäni punninnut pidennysten ostamista.
Taidan kuitenkin jättää väliin.
Liian kallista moinen.

Ehkä se tästä, ehkä mä vaan laittautuisin joka päivä niin olisi hyvä.
Jos jaksaisi.

30 August 2014

It wasn't so hard to cross that street after all

Välillä mä mietin, että onko nyt oikeasti, vihdoinkin mun aika olla onnellinen.
Voiko tämä olla todellista?
Voiko elämä vaan antaa näin paljon hyvää?

Mulla on omat ennakkoluuloni, mutta onko se muka yllättävää.
Aina kun mä olen saanut olla onnellinen, se on viety multa pois.
Onnellisuus.
Aina elämä antaa, kivasti antaa mun velloa siinä hetken jos toisenkin.
Sitten se päättää, että "nope, ei, ei ikuista onnellisuutta sulle."

Mutta ehkä siltä on vain jäänyt lause kesken.
"Ei ikuista onnellisuutta sulle, tänään."

Joskus mä uskon kohtaloon.
Joskus mä haluan uskoa sellaiseen asiaan, joka johdattelee oikeille teille.
Lainatakseni viisasta John Lockea, "Everything happens for a reason."

Siihen mä uskon, kaiken tarkoitukseen.
Kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, on tarkoitettu menevän juuri niin.
Tai ainakin niin mä haluaisin kovasti uskoa.

Maailma on niin paska paikka, että välillä mietin kohtalon olevan vittumainen.
Ja typerä, koska se antaa kaiken paskan tapahtua.
Mutta sateen jälkeenhän paistaa aurinko, eikö?

Oh well..
Miksi nämä ajatukset tulee aina öisin?

Kyllä mä uskon, että nyt on mun aika olla vähän pidempään olla onnellinen.
Kohtaloon uskomisesta en ole ihan niin varma.

28 August 2014

They see me rollin' they hatin'

Mä tuossa järkeilin, että mitähän helvettiä mä alan sitten kirjoittamaan tänne, kun mun ajatukset alkaa lyömään tyhjää.
Tai siis, sitten kun mun päässä ei ole muuta kuin kukkasia, sateenkaaria ja yksisarvisia.
En mä nyt aina jaksa kirjoittaa siitä, kuinka onnellinen olen ja kuinka hyvin asiat ovat.
Ja kuulumiset, kertomukset mitä olen tehnyt ja missä olen ollut, ovat helvetin tylsiä.
Ainakin mun mielestä.

Mä kysyn ihan mielenkiinnosta; mitä te haluaisitte?

Ehkä mä sitten vaan lisäilen nättejä kuvia jos ja kun ei ole mitään sanottavaa.

Jos unet olisivat totta, mä en olisi tässä

Aivot ei toimi.
Mä en saanut viimeyönä oikein unta.
Taas jotenkin mennyt tilanne siihen, että uni ei vain tule.
Ja jos se tulee, se ei ole läsnä kauaa.

Pimeitä unia myös on, ja ne muistaa helposti, koska heräilee jokaisen unen välissä.
Mä näin yksi yö unta Kankaanpäästä.
Sitten unessa mä mietin, että miksi mä olen mun unessani Kankaanpäässä kun mä voisin olla vaikka murun kanssa, koska hänen vieressään nukuin.
Ja sitten herätin itseni unessa, koska en halunnut olla Kankaanpäässä.
Mitä vittua nyt taas hessu?

Näin myös yksi yö kaksi ahdistavaa unta.
Joku voisi luokitella ne jopa painajaisiksi, mutta.. ne vain oli unessa ahdistavia.
Aamulla oli vähän hämmentynyt olo, mutta ei muuta.

Ensimmäisessä oli demoneita, joilla oli pelottavat silmät.
Ainakin sillä yhdellä.
Ja ne demonit teki kaikkensa, että he voisivat tappaa minut ja kämppikseni.
Eivät onnistuneet.

Heräsin hetkeksi.

Toinen uni alkoi tosi mukavasti.
Asuimme kämppikseni kanssa järkyttävän isossa ja sokkeloisessa kartanossa kaksin.
Luonamme oli kylässä monen monta ihmistä, mm. muru.
Meillä kaikilla oli hauskaa ja mukavaa.
Jossain vaiheessa muru muuttui ihan eri näköiseksi.
Eräs vieras alkoi jahtaamaan minua ympäri taloa, aikeissa raiskata minut.
Hän sai minut kiinni..

Ja heräsin.

26 August 2014

I'm a sad sad man

Sä teet mut onnelliseksi.
Mä niin rakastan sun hymyä.
Ja sitä, että sä saat mut hymyilemään aidosti.
Ja mä jopa pidän siitä hymystä.

Mä en oikein enää tiedä, tykkäänkö mä susta vai en.
Sä saat mut epäilemään kerta toisensa jälkeen mun onnellisuutta.
Sä kyseenalaistat mun onnellisuuden.
Mä pidän siitä, että sä puhut suoraan.
Silti, sä sait mut taas kyseenalaistamaan mun tämän hetkisen elämän ja onnellisuuden.
Mene pois.
Älä vaikuta mun elämääni enää.
Ainakaan näin vahvasti.
Sä kuulut menneisyyteen.

Silti, mä hautaan mun kyseenalaistamiset.
Mä en aijo toistaa sun sanoja mun päässäni.
Mä hautaan sut kaiken sen mukana pois.

En voisi silti onnellisempi olla.
Mulla on nyt hyvä olla, täällä, elää omaa elämääni niinkuin mä haluan.

On surullista, kuinka suuresti mä vieläkin haen sun mielipidettä asioihin, ja annan sun mielipiteiden vaikuttaa mun elämääni.
Jos ei nyt enää, koskaan.

17 August 2014

Some things, they stay the same

Chilifestit takana, jee.
Perjantaina tuli maisteltua chiliolusia ja chilejä.
Naga Morichiakin tuli maistettua, 5/5.
Harmitti, kun ne loppui ja en keriinnyt niitä ostamaan. ;_;
Olisin vienyt veljelle yhden tuliaisiksi.
Noh, tuli ostettua savuhabanerosuolaa ja napalminalleja.


Oli kiva viikonloppu. Tuli painittua, näytettyä portsarille keskisormea (tiedän, hyvin aikuismaista) ja tapasin myös uusia ihmisiä.
Huomenna löydän itseni maailman ihanimman miehen sohvalta.
Ja loppuviikosta Kankaanpäästä, vapiskaa.

11 August 2014

I am not your enemy

Olen tässä muuten yrittänyt syödä vegaanisti.
Ihan siis puhtaasti vegaanisti, en vegetarisesti.

Mua on koeteltu, ja joskus on ollut tilanteita, kun on ollut pakko syödä lihaa tai eläinkunnan muita tuotteita.
Ei kyllä koeteltu sinänsä hirveästi. Ihme ja kumma, en ole kaivannut juustoja tai lohta..
Onneksi kotona ollessaan voikin nirsoilla ja syödä mitä haluaa.
Ehkä parasta yksin asumisessa.
Mutta en mä asu yksin, silti, periaatteessa.
Koska ei kämppis mun suuhun ruokaa kaada.

Voin muuten suositella: Vanilja-soijajuomaa + kaakaojauhetta.
Taisin nähdä taivaan.
Vaikka näkee sen kun menee parvekkeelle, huehue.


Mun mielestä on kiva ja hienoa syödä vegaanisti.
Tämä ei silti ole minulla kuin ihan hetkellistä.
Otan ruokavaliooni mukaan ainakin kalan.

Mukava puhua lyhyillä lauseilla.
Kuulostaa vammaiselta.
Näyttää ihan kivalta.

Tänään pitkästä aikaa saunaan rentoutumaan.
Olen sen ansainnut puunaamalla koko kämpän.
Jopa parvekkeen.

Peace out bitches. ~

10 August 2014

Kuoleman kädessä värisuora

Mä haluaisin kaiken
ja en mitään.
Mutta tällä hetkellä mä haluan vain nauttia tästä hetkestä ja tästä olotilasta.
Älkää viekö sitä multa pois.

Tuommoisen tuotin päässäni viimeyönä.

Mun olotila on :3
Jos sitä voi hymiöllä kuvailla.
Mä voisin vain kylpeä tässä ihanassa tilassa.
Sun kanssa.

Voi kun vaahtokylpy olisikin kiva sun kanssa.
Tai no..
Mikä ei olisi kivaa sun kanssa?

8 August 2014

You gave me three cigarettes to smoke my tears away

Viimeyön uni:
Seikkailin Hervannassa.
Valintatalon ja R-kioskin kulmalla oli vielä kahvila, jonka nimeä en kyllä muista.
Kahvila oli siis ihan siinä kulmassa, missä tällä hetkellä R-kioski.
Menin kahvilaan, siellä oli omistaja, kaksi tarjoilijaa (mies ja nainen) ja asiakkaita.

Tämä miestarjoilija tuli sitten mun luo, ja kysyi mitä haluan.
Mulla oli jo jotain ruokaa naaman edessä, en muista miksi.
Mies hymyili minulle leveästi ja ihaillen.
Pyysin jotakin halpaa.
Mies tuli ja toi minulle muutaman ranskalaisen.
Kysyin, paljonko maksaa.
Mies vain hymyili, laittoi sormensa suun eteen ja kuiskasi ettei mitään, paitsi pusun jos saisi.
Annoin hänelle pusun. Hän oli ihastunut minuun.

Syödessäni naistarjoilija vilkuili minua vihaisesti ja puhu jotakin paikan omistajalle (nainen).
Omistaja oli puhelimessa, kun lähdin. Naistarjoilija mulkaisi minua pahasti ja sanoi "Ei tarvitse sitten tulla takaisin."
Olin täysin kysymysmerkkeinä.

Kävelin siskoni kanssa läheisessä metsässä, mikä oli täynnä kuivia olkia.
Siskoni sitten kertoi, että kyseisen kahvilan miestarjoilijan huhutaan myyvän kahvilassa LSD:tä.
Jatkoimme kävelyä, ja olin paljain jaloin, syystä tuntemattomasta, ja huomasin maan olevan täynnä pökertyneitä kimalaisia.
Matkaa ei voinut jatkaa astumatta raukkojen päälle.
Tietenkin kimalaiset alkoivat pörräämään ympärillä vihaisesti ja juoksin vain nopeasti paikalta.

Tässä välissä, tai jo metsässä ollessa, kahvilan omistaja soitti minulle, ja kysyi, että myikö kyseinen miestarjoilija minulle LSD:tä. Sanoin että ei, vaan että hän tarjosi ilmaiset ruuat pusua vastaan, koska on ihastunut minuun. Asia oli sillä ok. Taustalta kuului vihaisen naistarjoilijan syytöksiä ja väitteitä. Luultavasti mustasukkainen, mietin.

Menin läheiseen kerrostaloon, en tiedä mitä siellä tein.

Seuraava mitä muistan, on että juoksin alasti Hervannan keskustassa.
Juoksin kerrostaloihin, hypin parvekkeelta maahan parkour-meiningillä, juoksin.
En tiedä mihin olin edes matkalla ja mihin vaatteeni jäivät, kotiin silti luultavasti suuntasin.

Ja tässä oli yksi viimeyön unista.
Kyllä, ne ovat aina yhtä pimeitä.

7 August 2014

You can do this

Pitkästä aikaa kaikki tuntuu oikealta.
Kaikki tuntuu olevan hyvin.
Olen taas onnellinen.

Tästä voin vain kiittää yhtä ihanaa ihmistä.
Mä todella toivon, että sä et ole kuin kaikki muut.

Välillä mä mietin, miksi mun onnellisuus on vahvasti sidonnainen toisiin himisiin.
Mulla on syvä viha-rakkaus -suhde ihmisiä kohtaan, selvästi.

Eräänä yönä mun hymy oli korvissa.
Pysyvästi.
En meinannut saada nukuttua, kun hymyilytti niin paljon.
Mikäs siinä kuunnellessa ihanan ihmisen ääntä rauhallisessa tilassa.

Mikä tämä lämpö on sisälläni?

Don't you cry no more

Mulla on liikaa rakkautta jaettavana.
Ainakin mä eräänä yönä tulin siihen tulokseen.
Yritän hirveästi jakaa kaiken kissalleni.
Se ei riitä.

Mä katson tätä elämää niin erilaisesta näkökulmasta kuin moni muu.
Ei ihmekkään, ettei moni ymmärrä minun ajatuksen juoksuani.
Ehkä juuri siksi te kaikki vain leikitte.
Te ette osaa käsitellä tätä kaikkea mitä minussa on.

Jotenkin vähän naurattaa nämä mun surkuhupaisat, tekotaiteelliset tekstit.
Saa nauraa, nauran itsekin.


2 August 2014

Verinen kertakäyttöhaarukka

Miksi ihmiset vaan kyylää, mutta ei kommentoi?
Miksi ihmiset eivät vastaa viesteihin?
Kyllä mä näen, että sä olet saatana lukenut sen viestin.
Ihmiset on ärsyttäviä. Vihaan.
Mikä kaikkia vaivaa?


Mikä mua vaivaa?




29 July 2014

Kaikki mun huumeet ne rakastaa mua

Mulla oli ihan kiva viikonloppu Kankaanpäässä.
En kyllä odottanut, että mulla olisi ollut näin mukavata.





Lauantaina tuli oltua rippijuhlissa.
Kuvaajana.
Ja ehkä vähän vieraanakin.




Siskon koira Lulu.





Yöajelu oli ihan mukava. Ainakin minun mielestäni. Kuski voi olla eri mieltä.
Oli rauhallista ja vähän usvaista.

Oli kiva nähdä noitakin kavereita pitkästä aikaa.
Katotaan muutaman kuukauden päästä uudestaan. ":D"